LAULU TUULELLE

laulan mun lauluni mukahan tuulen
sen jonka soinnissa äänesi kuulen
toivon, se korvasi jossakin kohtaa
viestini maailman äärihin johtaa

mahdatko vielä sä aikamme muistaa?
tuuli kun sanani sinulle kuiskaa
koskaan mietitkö samoja siellä:
vieläkö kohtaamme elämän tiellä?

mun sydämein iäti luoksesi kai kaipaa
vaik' tiedän sen olit vain minulle lainaa
voi hyvin rakkaani, voi hyvin aina
muistoni syvälle mieleesi paina

UNI

on hiljaista

hataralla lautalla makaan matalan virran vietävänä
jääkylmän veden pohjassa on pyöreitä harmaita kiviä
minun kuvani sen pinnassa

viileä henkäys värisyttää hiljaa alastonta vartaloani
kuin veden pintaa
niin itse kuolema huokailee ylläni

pohjan kivistä muodostuvat kasvot
siniset silmät
katsovat suoraan omiini
sinun surumielinen hymysi

virta kuljettaa minut hiljaa ylitsesi
ojennan kättäni sinua kohden
sormeni koskevat vain kylmiä kiviä

suljen silmäni
kuolema suutelee niskaani

LÄHDIT

paiskasit oven kiinni perässäsi
etkä huomannut

sydämeni oli välissä

RANNALLA

rannalla makaan vieressäsi
tunnen sinut selkääni vasten
hengityksesi kevyt kosketus niskassani

merituuli puhaltaa kuin yrittäen liittää meidät yhteen

aika juoksee
menen tuulen mukana

KAIPUU

yli merten kantaa kaipuu
taivaanrannan taakse taipuu
katson länteen, painuu päivä
poissa lämpö, viimeinen valon häivä

kadehdin aurinkoa, sen kiertorataa
joka yö se toisaalla sinut tapaa
aamuun suuntaan, silmät suljen
tämän yön auringon mukana kuljen

ETÄISYYS

jokainen hetki vie minua kauemmaksi sinusta
haalentaa kuvaasi verkkokalvollani
kosketuksesi poltetta ihollani
makuasi huulillani

tuska sisälläni ei haalene

mieli voi unohtaa
sydän ei

MAAILMA VÄLISSÄMME

maailma välissämme
silti lähempänä sinua kuin ketään muuta

maailma välissämme
silti niin tiukasti kiinni sinussa

maailma välissämme
elät minussa
ja minä sinussa