SADUISSA VAIN

jos satuihin uskoisin
jos onnellisiin loppuihin

oikopäätä suutelisin sammakkoa

LAULU TUULELLE

laulan mun lauluni mukahan tuulen
sen jonka soinnissa äänesi kuulen
toivon, se korvasi jossakin kohtaa
viestini maailman äärihin johtaa

mahdatko vielä sä aikamme muistaa?
tuuli kun sanani sinulle kuiskaa
koskaan mietitkö samoja siellä:
vieläkö kohtaamme elämän tiellä?

mun sydämein iäti luoksesi kai kaipaa
vaik' tiedän sen olit vain minulle lainaa
voi hyvin rakkaani, voi hyvin aina
muistoni syvälle mieleesi paina

UNI

on hiljaista

hataralla lautalla makaan matalan virran vietävänä
jääkylmän veden pohjassa on pyöreitä harmaita kiviä
minun kuvani sen pinnassa

viileä henkäys värisyttää hiljaa alastonta vartaloani
kuin veden pintaa
niin itse kuolema huokailee ylläni

pohjan kivistä muodostuvat kasvot
siniset silmät
katsovat suoraan omiini
sinun surumielinen hymysi

virta kuljettaa minut hiljaa ylitsesi
ojennan kättäni sinua kohden
sormeni koskevat vain kylmiä kiviä

suljen silmäni
kuolema suutelee niskaani

ARKI

jalat nilkkoja myöten loskassa
pilalle kastuneet tennarit
sukat rullalla

tuuli pakottaa nostamaan kaulukset
katuauran kirskuva ääni
suojatiellä liukasta

töissä pomon tyhjä katse
ällöttävä sliipattu tukka
rokonarpinen nenä

ilmeettömänä istun toimiston pölyssä
kolme kuppia kahvia
puutuneet pakarat

sisälläni huudan ääneni käheäksi
tätäkö varten synnyin?
tämäkö elämää?

VOI KUNPA!

voi kunpa tulisit luokseni
tulisit ja ottaisit syliisi

voi kunpa olisit siinä
olisit ja tuntisin sinut kaikilla aisteillani

voi kunpa kuiskailisit korvaani
kuiskailisit: "olen sinun ikuisesti"

voi kunpa kertoisit rakastavasi minua
kertoisit rakastavasi minua enemmän kuin mitään

VOI KUNPA SAISIN EDES TEKSTIVIESTIN!

LÄHDIT

paiskasit oven kiinni perässäsi
etkä huomannut

sydämeni oli välissä

RANNALLA

rannalla makaan vieressäsi
tunnen sinut selkääni vasten
hengityksesi kevyt kosketus niskassani

merituuli puhaltaa kuin yrittäen liittää meidät yhteen

aika juoksee
menen tuulen mukana

KAIPUU

yli merten kantaa kaipuu
taivaanrannan taakse taipuu
katson länteen, painuu päivä
poissa lämpö, viimeinen valon häivä

kadehdin aurinkoa, sen kiertorataa
joka yö se toisaalla sinut tapaa
aamuun suuntaan, silmät suljen
tämän yön auringon mukana kuljen

SILMÄT TURVOKSISSA

minusta ulos puristettu jokainen kyynel

kuin sitruunasta mehu

olen vain halkaistu kuori

ja muutama siemen sen sisällä

ETÄISYYS

jokainen hetki vie minua kauemmaksi sinusta
haalentaa kuvaasi verkkokalvollani
kosketuksesi poltetta ihollani
makuasi huulillani

tuska sisälläni ei haalene

mieli voi unohtaa
sydän ei

MAAILMA VÄLISSÄMME

maailma välissämme
silti lähempänä sinua kuin ketään muuta

maailma välissämme
silti niin tiukasti kiinni sinussa

maailma välissämme
elät minussa
ja minä sinussa