jalat nilkkoja myöten loskassa
pilalle kastuneet tennarit
sukat rullalla
tuuli pakottaa nostamaan kaulukset
katuauran kirskuva ääni
suojatiellä liukasta
töissä pomon tyhjä katse
ällöttävä sliipattu tukka
rokonarpinen nenä
ilmeettömänä istun toimiston pölyssä
kolme kuppia kahvia
puutuneet pakarat
sisälläni huudan ääneni käheäksi
tätäkö varten synnyin?
tämäkö elämää?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti